Perth, Australia - hajarakentamisen mekka

Luin aamukahvin äärellä paikallislehdestä jutun, jossa käsiteltiin Perthin kaupunkikuvaa ja -rakennetta, erityisesti siitä näkökulmasta, miten levällään koko Perth on ja näyttää olevan jatkossakin.

Pethin maantieteellistä kokoa ei ensi päivinä kaupunkiin saapuessaan edes tajua, vaikka lentokoneesta avautuukin horisonttiin ulottuva matto omakotitaloja ja moottori- ja valtateitä. Perthin metropolialueella on asukkaita vajaat pari miljoonaa eli enemmän kuin kolmiossa Espoo - Helsinki - Vantaa, mutta tämä yksi kaupunkialue kattaa matkan Helsingistä Lahteen.

Jos Perth siirrettäisiin Suomeen tälle janalle, Perthin keskusta osuisi Mäntsälään, eteläisin esikaupunki Mandurah olisi Helsingissä ja pohjoisin, metropolin viimeinen lähiö tai oikeastaan kyläpahanen Two Rocks olisi puolestaan Lahdessa. Perth sijoittuu nauhana Intian valtameren rannalle, eli parempi vertaus olisi, että Perth olisi janalla Helsinki - Hanko tai Helsinki - Kotka. Eli ihan pienestä paikasta ei ole kyse, kun maantieteellisesti mittaa.

Perthin keskusta on tämän metropolin ainut iso kauppa- ja työkeskittymä mittapuuta "oikea kaupunki", ja vaikka esikaupungeissa ja lähiöissä on omat keskustansa, eivät ne yleensä ole edes Kajaanin keskustan kokoluokkaa, vaan ehkäpä mallia Iisalmi. Tosin toiset lähiöt ovat virikerikkaampia kuin toiset, koska Perth koostuu klusterista n. 150 vuotta vanhoja kyliä, jotka ovat kasvaneet yhteen aikojen saatossa ja välit on tilkitty uusilla alueilla.

Vanhoilla alueilla, kuten Victoria Park, Subiaco, Clairmont, Applecross, South Perth ja Mount Lawley, on oma viehättävä tunnelmansa perinteisten rakennusten ja puotien myötä, ja osa uusistakin seuduista on tarkoituksella pyritty rakentamaan eläväisiksi (esim. Joondalup ja rakenteilla oleva Wellard).

Osa lähiöistä puolestaan on pelkkää omakotitaloa omakotitalon jälkeen ja välissä joku hämmentävästi kaiken keskelle tyrkätty pienteollisuussalue tai hallikauppojen meri, eli ei huikean jännittävää kaupunkielämää - puhun teistä Cannington ja Kelmscott.

Perthin keskustakin on äkkiä nähty eikä se mielestäni ole yhtä vireä, laaja ja palvelurikas kuin Helsingin keskusta, paitsi kahviloiden ja ravintoloiden tarjonnan osalta, joita aussit ilokseni rakastavat. Kulttuuria, esim. taidegallerioita ja museoita ei ole nimeksikään samaa määrää kuin Helsingissä.

Samaten kaivosbuumin laannuttua Perthin keskustasta on kadonnut paljon kauppoja ja liiketiloja on tyhjillään, koska pienyrittäjillä ei ole varaa maksaa keskustan vuokria. Tästä seuraa helposti "mädän hampaan kierre", eli kun yksi liike lopettaa, lopettavat myös liikkeet ympärillä, kun asiakkaat eivät enää hakeudu kadulle, jossa ei ole yhtä paljoa tarjontaa kuin ennen.

Perthiä on kuitenkin ratkaisevasti piristetty viime vuosina ja uutta eloa ja ilmettä on keskustaan saatu mm. taidokkailla ja jättikokoisilla graffiteilla, ruukkukasveilla ja valoilla, sekä niillä joka paikassa palvelevilla kahviloilla. Pethissä on harmikseni vallalla "massiivinen on kansainvälistä" ajattelu arkkitehtuurissa, ja mitä isompi jokin uusi ehdotettu rakennus on, sitä "kansainvälisemmäksi" sitä kehutaan (eli siis toisi Perthiin turisteja, mainetta ja mammonaa).

Itse en tajua, miten mittakaavaltaan ylisuureksi pullistettu lasi- tai teräslaatikko - yleensä vielä aakean laakean tyhjän aukion keskellä - tekee Perthistä kiinnostavamman kuin sen oman historiallisen ja uniikin luonteen vaaliminen, jota mm. Fremantlen vanhasatama-kaupunginosassa sentään tapahtuu.

Perthiläisiä kammottaa täydennysrakentaminen, koska keskimäärin ihmiset haluavat asua omalla tontilla, omakotitalossa, hieman ranch- eli maatilatyyliin (on autotallit, työkaluvajat, laaja piha, muutama koira, tilaa neljälle autolle). Syntyperäiset perthiläiset eivät tunnu pitävän kerrostaloasumista oikeana kotina ja rivitalo menee nippanappa jos aivan pakko on.

Koska Perth on suhteellisessa mielessä laaja kuin Los Angeles, tietää se paljon autoilua ja ruuhkia. Lähijuna kun kulkee vain viiteen suuntaan eikä mitenkään kierrä kaikkia yli 300:aa lähiötä. Autoilun haittavaikutusten takia Perthissä yritetään tiivistää kaupunkirakennetta, mutta se tapahtuu erittäin sattumanvaraisesti, riippuen siitä, mistä grynderi eli rakennuttaja sattuu saamaan halvan palan maata. Siksipä täällä saattaa yhtäkkiä yllättäin omakotitalomaton keskeltä pilkistää rakenteilla oleva kerrostalo, kadulla, jonka lähimaillakaan ei ole palveluja saati juna-asemaa.

Asiantuntijat jyrisevät lehtien palstoilla, että ei ei ei näin, tällä saadaan vain yhteisö kääntymään entisestään tiivistämistä vastaan, kun eräänä aamuna huvilasi aidan takana myllää kerrostalotyömaa. Tiivistäminen pitäisi keskittää jo oleviin tai muodostuviin keskuksiin, eli missä jo on kauppoja ja palveluja; ja varsinkin liikenteen solmukohta eli bussi- tai juna-asema.

Nämä seudut ovat tietenkin kalliimpia suuremman arvonsa takia, eli vähemmän kiinnostavia gryndereille. Ja jostain ihmeen syystä lautakunnat jatkavat kerrostalojen hyväksymistä esikaupunkien perukoille tai jopa pienteollisuusalueille.

Suunnittelua vaikeuttaa monikerroksinen hallinto: Perthin suunnitteluun osallistuvat osavaltiohallinto, Perthin kaupunki silloin kun kyseessä on keskustaa koskeva rakentaminen, sekä paikalliset kunnanhallitukset pormestareineen kaikkialla muualla. Kukin pormestari kilpailee parhaista kunnallisveronmaksajista muita vastaan, mikä ei ole omiaan lisäämään yhteistyötä alueiden välillä. Myös Australian valtionhallinnolla on sanansa sanottavana isoimpiin hankkeisiin (moottoritiet, junaradat, lentokenttä), joita se osarahoittaa.

Jos olet aikeissa muuttaa Perthiin tai tulla käymään, varmista, että majoituksesi lähellä on juna-asema. Tai edes bussi. Mikäli tiedossa on runsaasti asiointia keskustassa, suosittelen asumaan Free Transit Zonella (FTZ) eli City of Perthin alueella (kartan saa Transperthin nettisivulta), jossa busseissa saa matkustaa ilmaiseksi. Junatkin ovat FTZ:lla ilmaisia, mutta tällöin pitää olla hallussa Transperth-matkakortti, vaikkei sitä tarvitsekaan lipunlukijaan piipata.

Jos tutustuminen Australian kaupunkisuunnitteluun tai toimistotyöelämään ylipäätään kiinnostaa - humoristisesta näkökulmasta - suosittelen lämpimästi aussisarjaa Utopia, joka kertoo kuvitteellisen Nation Building Authorityn eli Suurhankeviraston arjesta. Sarjassa käsitellään jokseenkin jokainen aussijulkishallintoon liittyvä klisee ja ongelma, kieli poskessa. Jos pidit brittisarja Konttorista, Utopia saattaa iskeä nauruhermoon ainakin ajoittain.

Perth parhaimmillaan.

Perth vähemmän parhaimmillaan.

Nation Buidling Authority´n Tony (toimitusjohtaja) yrittää jälleen kerran ratkoa väistämätöntä byrokratiaongelmaa kaavoitushankkeessa. Utopia-tv-sarjasta.

Millainen on Perth?

Perth ei ole matkailijoiden suosima kaupunki, eikä se ole erityisen tunnettu verrattuna Australian muihin isoihin kaupunkeihin itärannikolla: Sydney, Brisbane, Melbourne, Canberra. Jopa pohjois-Australian Darwin, etelän Adelaide ja koillisen Cairns taitaisivat ajaa ohi, jos esimerkiksi suomalaisia pyydettäisiin luettelemaan australialaisia kaupunkeja.

Jos Perth jostain tunnetaan, se on eristyneisyys. Perthiä sanotaan joskus maailman eristyneimmäksi pääkaupungiksi (Perth on WA:n osavaltion pääkaupunki). Väitettä en uskalla tyystin allekirjoittaa ennen kuin olen mitannut esimerkiksi Mongolian Ulan Batorin, tai Havaijin Honolulun etäisyyden muihin pääkaupunkeihin. Ei Perthkään täysin yksin Australian länsirannikolla ole, sillä WA:n osavaltiossa toki on muitakin asutuskeskittymiä, pääasiassa 10 000 - 30 000 asukkaan suuruisia.

Perth on ollut, ja osittain on yhä, sekoitus laajalle levinnyttä maalaiskaupunkia sekä amerikkalaistyylistä autokaupunkia. Maastonmuodot ohjaavat rakentamista pohjois-etelä-suuntaiseksi matoksi Intian valtameren ja noin 1000 kilometrin mittaisen Darling Scarp - kallioharjanteen väliin. Perth esikaupunkialueineen sijaitsee Swan Coastal Plain - nimisellä merenrantatasangolla, Swan River - joesta pohjoiseen ja etelään.

Toteutuneesta rakentamisesta, sekä esimerkiksi lehtikirjoittelua seuraamalla voi päätellä, että Perthissä on perinteisesti arvostettu tilantuntua ja luonnon läheisyyttä. Omakotitontteja on mieluummin kaavoitettu jopa kymmenien kilometrien päähän työssäkäyntialueista, sillä asukkaat ovat arvostaneet erityisesti merenrannan läheisyyttä, omaa pihaa, näkymiä kukkuloilta Perthin suuntaan sekä avaraa taivasta.

Perthissä on nykyäänkin selvästi havaittavissa asenne, jonka mukaan tiiviimpi rakentaminen ja kerrostalot tuovat asuinalueelle pelkkiä ongelmia. Ongelmia ei välttämättä osata edes sanallistaa, mutta ilmeisesti kerrostalot yhdistetään sosiaaliseen asuntotuotantoon, ongelma-asukkaisiin, lisääntyvään liikenteeseen, aleneviin omakotitalojen ja tonttien hintoihin, sekä yleisesti ahtauteen ja likaisuuteen.

Kerrostalon imago varattomamman kansan asumisvalintana, ja omakotitalon keski- tai yläluokkaistumisen symbolina elää edelleen. Aivan tuulesta temmattuja kaikki luulot tai oletukset eivät ole, sillä Perthissä on aiemmin tehty mielestäni melko epäonnistuneita päätöksiä rakentaa asuntotoimen kerrostaloja vanhojen puutarhamaisten omakotiesikaupunkien (kuten Maylands, Nedlands, Victoria Park) sisään yksittäisiksi "kipeiksi hampaiksi". Samoin monet yksityisetkin kerrostalot 1960-80-luvuilta kärsivät melko kulahtaneesta ilmeestä ja usein myös tuholais- kuten torakkaongelmista remonttien puutteessa.

Nyt Perthissä on käynnistynyt kuitenkin uusi kerrostalorakentamisen aalto ydinkeskustassa, sillä etenkin pääkatujen St Georges Tce/Adelaide Tce, Murray Street ja Hays Street itä- ja länsipäihin nousee upouusia kovan rahan kerrostaloja. Erityisesti East Perth on yhtä suurta tornitalotyömaata. Kerrostaloasumisen status on selvästi nousussa, ja perthiläisen kaupunkitutkija Peter Newmanin mukaan on selvää näyttöä siitä, että nuoret (noin 30-vuotiaat ja nuoremmat) alkavat valita mieluummin myös omistusasunnokseen kerrostalo-osakkeen kuin perinteisen omakotitalon omalla tontilla.

Perth laajenee edelleen, ja uusia omakotitaloalueita rakennetaan yhä nykyisen fringen eli reunamaiden taakse, mm. Butler, Ellenbrook, High Wycombe, Parmelia ja Leda. Toisaalta osa näistä kaupunginosista sijoittuu kohtuullisen luontevasti jo olemassaolevien reittien varteen, esimerkiksi listan kaksi viimeksimainittua Perthin ja Rockinghamin kaupungin välisen junaradan varteen.

Kaupunkisuunnittelussa katse on kuitenkin käännetty myös kaupunkirakenteen tiivistämiseen olevia esikaupunkialueita ja etenkin niiden keskustoja kehittämällä ja täydennysrakentamalla. Moni Perthin lähiöistä on omia historiallisia kaupunkejaan, kuten Mount Lawley, Bassendean, Guildford ja Midland.

Näissä on säilynyt myös varsin eheitä historiallisia kaupunkikeskustoja tai kylänraitteja. Nähtäväksi jää, miten historiallinen ilme ja luonne saadaan säilytettyä sinänsä tervetulleissa elävöittämis- ja tiivistämishankkeissa. Kuitenkin moni vanha esikaupunkialue on sijainniltaan ihanteellisella paikalla, olevien liikenneyhteyksien kuten lähijunan saavutettavissa, ja maineensa puolesta jo valmiiksi vetovoimaisia asuinalueena.

Jotkut hankkeet ovat kuitenkin saaneet asukkaat takajaloilleen, kuten luonnonkauniin Cottesloen uimarannan tuntumaan kaavaillut kerrostalot. Matalaan (enintään kaksikerrokseen) kaupunkimaisemaan tottuneet asukkaat ovat julistaneet avoimen sodan kaavoittajia vastaan hakemalla koko Cottesloen rantaraitin kattavaa suojelustatusta. Riita on yhä kesken, ja itse jatkan tilanteen kulun tarkkailua.

Kotikaupunkini Perth. Kuva (c) Navitas Careers and Internships.